Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Kojamoväylä 21.7.2011


Tulipa sopulista viimein kokovartalokuva. Se on sitten veikeä veijari tämä sopuli. Kun kivikolla kuljeksii, niin se verran pieni otus jäisi vallan huomaamatta, mutta tämäkös nostaa jumalattoman ärinän - kokoonsa nähden. Ääni onkin sitten helppo paikantaa, sopuli on pistänyt päänsä piiloon ja on hievahtamatta, mutta jos yrittää lähestyä alkaa karmea rääkyminen. Ja sopuli on tosissaan, terhakan näköisenä se hyökkii kiusaajaa kohti ja näyttelee hampaitaan. Hyökkäys on paras puolustus.

Viime kesänä pyllisti poro - nyt romahti paineet. Ei kannata kalastaa näillä ilmapaineilla. Vähäinen veden lasku Inarijoessa pysäytti lohen liikkeen. Illalla väylä oli antanut titin ja vielä aamuvuorolainen kertoi sellaisen saaneen. Kahden miehen normaali työpäivä tuotti tuloksesi tasan nollan. Tosin sitä lieventää molempien väsytykset, mutta kala otti hyvin varovasti, laiskasti ja sitten se olikin jo irti.Päiviä meni sopulien sielunelämää seuratessa ja sadetta odotellessa.

Kellon viesti liittyy ylempään asteikkoon, joka kertoo ilmanpaineen kehittymisestä kolmen tunni välein, viimeinen leimaus "alakanttiin" on tullut kahdentoista aikaan,  kolmen aikaa aamuyöllä on ollut nouseva trendi. Kelloa voi tietenkin käyttää seuratessa laskuaikoja, miten monen kalastajan kohdalla tarvittaisiinkin minuutti- tai paremmin tuntiviisareita, niin hitaasti matka taittuu.

Mutta joka kesäiset viisauden, kalan kilohintaa ei kannata laskea.
Onko sitten mieli virkistynyt kalastuksesta - ehkäpä.
Mutta kroppa ei ole samaa mieltä, olisi tarvittu kolme viikkoa  yhdenjaksoista perhonheittelyä, jotta pääsisi suurin piirtein omin jaloin jäsenkorjaajalle tai selän niksautukseen. Nyt joutunee raahautumaan etelään jollain tavalla saamaan hoitoa.
Näyttää siltä, että alle viiskymppinen perhokalastajan on harvinaisuus, mitenhän tästä on tullut tällainen vanhojen ukkojen hararstus.
Naisia en ole perhokalastustouhuissa nähnyt lainkaan, sen sijaan muutamia suivaantuneen näköisiä kotikokkeja kyllä. Siinä on perheonni kateissa, kun naisväki joutuu tänne Utsjoelle töpinän pitoon.
Olisikohan jollain pariskunnalla tämä yhteisenä harrastuksena? Tämä jää varmasti haaveeksi.

Jossakin on se joki, joka on täynnä lohta ja matka sille joelle on vielä edessä.
Juuri sille joelle kireitä siimoja!

© Asko Jaakola 2011


Sulje ikkuna