Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Karigasniemi 18.7.2011


Vuorokausi rauhaa lohelle. Ja kalastajalle.

Olisiko parempi sellainen monien norjalaisten lohijokien jokaista päivää koskeva esim. 4 tunnin rauhoitus. Ajatella, kalastusta vain 20 tuntia vuorokaudessa, saattaisi tuosta puoletkin riittää.

Jotenkin tuli kaipuu kehittää tätä kalastusta, kenelläkään ei ole erityistä kaipuuta luvanostojonoon. Onhan se ihmettä, että yksi "kurssinkäynyt" käyttää tietokonetta ja kyselee kummia: Aloitus ohjelman mukaan käynnistyy sillä, että tiedustellaan asiakkaalta, onko ajatuksena  ranta- vai soutulupa. Seuraava älykäs kysymys onkin: "Onko kalastusvälineet kuivat vai desinfioidut?". Kumman näköiseksi myyjä meni, kun kurssinkäyneelle vastasin niiden olevan märkiä - eilen kastelin. Siitäkin huolimatta sovittiin niiden olevan kuivia.
Eihän tuolla kuivalla tai desinfisoidulla kalastusvälineellä ole täällä Suomen puolella valitettavasti merkitystä - ketään ei kiinnosta valvoa. Suositellahan voi mitä ja ketä haluaa. Vastuulliset perhokalastat ovat aina vastanneet omasta osuudestaan. Omat välineeni ovat majailleet toistakymmentä vuotta täällä Karigasniemellä pelkästään Tenojoenvesistössä tapahtuvaa kalastusta varten, eipä silloin ole väliä onko ne kuivat vai märät tai kymmenen vuotta sitten tehdyn desinfioinnin varassa. Norjan puolella et saa kalastaa, ellet ole virallisesti desinfioinut välineitäsi, hurskastelua sanon minä. Taannoin taisin asiasta kirjoittaa, virallista norjalaista desinfiointia varten on toiset  huoltoasemalta hankitut välineet, joilla päästään pälkähästä.

Toisaalta ihmettelen, ettei tätä luvanmyyntijärjestelmää saada parannettua, missä viipyvät kuuden, kahdentoista tunnin tai viikon, kuukauden tai sesongin mittaiset luvat. Meille useimmille riittäisi 12 tunnin lupa, jonka voisi itse määritellä alkamaan haluamanaan ajankohtana. Kyllä Suomessa piisaa näitä nörttejä, joilta ei kauaa tupakkia kulua tuollaista palvelua viritettäessä nettiin. Voihan kalastuslupia ostaa netissä jo toiseen valtioonkin. Mitä kummaa tässä olisi, luvan myynti halpenisi ja vedenomistajien kassaan tippuisi enemmän puhdasta euroa. Tähän liittyisi tietenkin hintaporrastukset ja vaikkapa saaliskiintiöt, mutta niitä voi miettiä vasta uuden valtiosopimuksen myötä. Valtiosopimuksen täytyy olla kattava, ettei ELY-keskuksen virkamiehet joudu sopimusta tulkitsemaan. Valtiosopimuksella täytyy täsmentää virkamiesten hommat justiinsa jetsulleen - tiedän kokemuksesta, että kun valtion virkamies joutuu tulkitsemaan lakia tai säädöstä, menee se pahanmakuinen sormi pian suuhun.

Koko lupajärjestelmä kaipaisi täydellistä remonttia valtiosopimuksesta alkaen, pelisääntöinä ei päde enää 80-luvulla sovitut asiat. Odotellaan mitä näitä käytännön toimia valvova viranomainen saa aikaiseksi, Lapin ELY-keskusta ohjaa maa- ja metsätalousministeriö ja siinä sitä törmätään politiikkaan, johon ei toimivat ratkaisut kuulu. Saattaisihan sitä lappalaisten kalatalousjohtaja Pasanenkin osoittaa jotain aktiivisuutta - kovin on hiljainen heppu, ei ole häneltä saanut mitään kirjallista vastinetta vaikka olen sellaista erikseen pyytänytkin. Mitenhän virkamies pääsee tuollaisen "rauhoitettuun" asemaan. Mutta sentään ministeriön ylijohtaja vaivaitui vastaamaan.

Voihan nenä, tarkoitus oli pitäytyä kalastuksessa. Eilisen perhosta oli tarkoitus ottaa tarkempi kuva. Mallia on katottu Mar Lodgesta, mutta värejä pyrstössä ja rungon pisteessä on muutettu. Koukkuhan oli noita syntymätylsiä Loopin koukkuja, kärjet tehty samalla tekniikalla kuin osuuskaupan Vaaja-nauloissa. Lävistävyys heikko ilman teroitusta. Oivallus perhon värien sopivuudesta löytyy eilisen kuvasta. Kannattaa kokeilla vastaavalla, valituksia perhon sopimattomuudesta vastaavalle tai jollekin toiselle kelille voi esittää itsekseen majatalossa kaljalasin ääressä kun ketään muuta ei ole kuulemassa.

Perhon emmeitä:
Pyrstössä oranssia ja sinistä rämemajavaa (Ojasen Jussin värjäämää), runko DMC:n hopeatinseliä Sylvi Saloselta Turusta, siivessä alla kaistaleet tavia, valkokärkistä oravaa ja päällä mallardia. Niin ja sitten Citesin hyväksymää macaw´ta sarvina.

Illaksi lupa päällä - Koikkinivaan.


Eipä kusiluuppi nytkähtänyt - alamies käytti meritaimen rannalle ja päästyään selville taimenen syyllisyydestä lohenpoikasten syömisessä, yritystä ottaa meritaimen uudelleen arvioitavaksi riitti. Taimen piti henkikultansa, jonkinlaista nousua tai sitten asentokalan uhittelua saattoi havaita.
Koikkinivan kalastuksesta yleensä, kuten saattoi arvata, kuvan vedellä pitäisi nivaa kalastaa tietenki Norjan puolelta. Tämä saattaa olla se parempi vaihtoehto aina silloin kun vastapuolen saareen pääsee. Kuitenkin korkealla vedellä Suomen rantakin toimii paremmin, varsinkin alaosan jumalattoman syvien kuoppien kalastamisessa.
Paikkaan helppo osata, Rännin jälkeen molokki oikealla puolella tietä, jota voi ajaa parille, jossa tietenkin tarjontaa käymälää myöten, rannassa on sateen varalle rakennettu laavukin. Viihtykää.

Illan kokemuksista oppia - aamupäivällä Kojamoväylään. Keli on selkiintynyt ja lämmennyt, pintaperhoa kehiin!

© Asko Jaakola 2011


Sulje ikkuna