Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Inarijoki 15.7.2011


Naapurivaltiossa riittää puuhastelua, öljyrikkaan on heleppo heittäytyä tärkeäksi. Aamuhiekat häipyi silmistä ja muuttui pohtimiseksi siitä, mikä on porukan homman tarkoitus. No sitä ei kannata kauaa miettiä - pojat laskee Norjan puolen kiviä, jotta inventaari pysyy tasassa. Sehän se.

Helposti myös ymmärtää sen, että heillä elossa pysyminen saattaa olla hiven kalliimpaa kuin meillä suomalaisilla tai tokasijalle päässeellä Sveitsillä. Mutta kolmantena tulee Suomi, joka näyttää haluja kiriä ohitse johtoparista. Meillä lähetellään porukalla lompakoita milloin Kreikkaan, Irlantiin tai Portugaliin ja nyt ovat italialaiset "taskuvarkaatkin" kuulolla - oliskohan helppoa rahaa tiedossa - lompakoita jaossa.
Enpä usko, että norskit lähettäisi lompsansa etelän miehille huppailtaviksi. Oottelevat rauhassa konkurssihuutokauppoja ja nappaavat parhaat päältä. Kapakalamarkkinat rupeaa vetämään ja kuivaa turskaa on edullisempaa kuljetella kuni tuoretta. Rahaa, vaikkakin vain Norjan kruunuja on naapurissa tosissaan paljon - rahastoissa, joita pöyhistettään vain sen verran, etteivät paperirahat rupea homentumaan. Siinä jää nyt Nättikin selevästi kakkoseksi ja Rovaniemen pankkikin.

Muutamia viikkoja sitten muljahti mieleen tämä Suomen pattitilanne, kolmanneksi kallein maa pysytellä elävien kirjoissa.
Onhan meille poliitikot siunaantuneet, rupean epäilemään valituiksi tulleiden kykyjä. orukassa ei ole kuin pahasia peesaajia, kuten valiokunnan puheenjohtaja Koskinen - ensin professoritason äijät todistelee menneen kuntien yksityistämistouhujen persielleen, niin jopahan löytyy eduskunnan viisas ihan omana hoksauksenaan todistamaan samaa.

Tämä julkisten palvelujen vitsi on siinä, että vastuuhenkilöiden laiskuuden myötä otetaan helppo tie, annetaan homma yksityiselle, jolloin kustannukset karkaa ja kuntalaiset maksaa - näinhän oli tarkoituskin. Esimerkkinä käytän sähkönjakeluyhtiöitä, joita mukamas valvotaan valtion toimesta. Valvottaisiin, mutta kun ei osata.
Mutta asian ytimeen, ns. sähkölaitokset ovat siirtyneet tuotantovälineitä omistaviksi yrityksiksi, joissa ei ole enää töissä kuin pari johtajaa ja heidän kalenteristaan huolehtimassa sihteeri. Eikä hommat rasita ja lehteen tai televisioon pääsee antamaan haastatteluja, ainakin myrskyjen aikana. Ihmiset, jotka ennen rakensi ja piti kunnossa sähköverkkoja, nykyistä tuotantovälinettä, on siirretty yksityisiin verkonrakennusyhtiöihin ja vanhimmasta päästä sieltä kortistoon. Se työ mikä ennen tehtiin kohtuullisin kustannuksin on nyt laillisesti rokotettua ulkoistettua palvelua, jonka maksaa sähkölaitoksen "tynkä" ja loppukädessä sähkönkäyttäjä - tietenkin.
Sähköyhtiön valvonta tässä kohtaa tarkoittaa sitä, että täysin laillisesti voidaan kerätä kohtuuttomat kustannukset asiakkaalta pois. Ylimääräiset kulut eivät ole kohtuutonta tuottoa, vaan kyväksyttäviä kustannuksia.
Eikä tartte ihmetellä, miksi tällainen "tyvitason tynkämaa" pitää kalleinta kustannustasoa yllä. Olo on kuin vanhusten palvelutalossa, jossa kaikki saa kaksikymppiä tupakkirahaa kuukaudeksi riippumatta tienaatko kansaneläkettä tai kohtuullista työeläkettä, kannataisi järjestellä ns. omaisuus pois käsistään ennen palvelutalopestiä. Eipä tartte kenenkään elvistellä rahoillaan ja herrallemme otollinen nöyryys löytyy hetkessä..
Otetaan niin sanotusti joutilaat pois kuleksimasta. Ongelma on se, ettei euron tai markan pyörittely maan sisäisessä kierrossa tuota mitään, vaan pitää jopa lainata ulkoa rahaa pyörimisen varmistamiseksi. Mutta suurin ihme on se, että me otamme lainaa ja lainaamme sitä edelleen unioniveljillemme, mikä lienee korko tässä jälleenlainauksessa..

Tässä päivässä ei ole muuta hyvää kuin se, että on varmuus siitä - lohta on joessa. Mutta pyytämättä sitä ei saa, aloituksen tulee olla rauhallinen, ettei laukea heti hapoille ja ylikuntoon - varsinkin ilman kunnon doopinkia. Vanhan kansan kusiluupissa on turvaväri - keltainen. Hyvä juttu. Jullakoskessa uskollinen kalastajapari työssä koko ehtoon, vaan eipä aamulla enään näkynyt - onkohan siitä joskus joku saanut lohta? Seuraavaksi lauantai menee palautumisen puolelle, uskaltaiskojan sitomaan perhoja - Rautanaula on herättänyt mielenkiintoa, mutta en tiedä miksi.

Sivussa metsämyyrien valtatie, männyn juuristosta mökin alle. Olen asettanut tielle viime päivinä esteitä, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti sopulien ja myyrien odotettavissa olevaan elinikään. Herkkä Lapin luonto ei uusia polkuja kaipaa, saas nähdä miten kauan liikennöinti näkyy luonnossa.

© Asko Jaakola 2011


Sulje ikkuna