Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Karigasniemi 12. ja 13.7.2010


Sunnuntai-iltana tutustuttiin Kalastajan Majatalon meininkiin päivällisen merkeissä, koskapa tuo automatkailu sujuu nopeammin vähemmällä muonituksella. Meno entisellään, mutta onneksi edellisinä kesinä kertyneet lounasleimat pätivät edelleen ja niinpä kuittasimme muonat pelkillä leimoilla. Juottoasemalla oli entisen  mallinen jono, etelän kauniita kalastajapoikia jonossa, naula kohtuullisen syvällä päässä. Tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun Lauri osasi pitää näissä perhokalastajaporukoissa kuriakin. Sivistyneen kanssakäymisen taito katoaa merkittävästi kun käyttää kolmen mustanryssän voitelua kerta-annoksena. Mieleen tulee puhelinoperaattorin mainos: "Mistä näitä ******** aina vaan piisaa...
Toivottavasti rannassa näitä havaitsee vähemmän kuin Hansabaarin tiskillä.

Se perinteinen kuva - Torvikoskesta ja veden korkeudesta maanantain iltapäivältä.

Jos joku seuraa ympäristökeskuksen vedenkorkeuksia voi tällaisten kuvia kautta synkronoida omat tietonsa vallitsevaan vesitilanteeseen. Onhan se perin mukavaa muodostaa mielikuva siitä, missä aikoo reissullaan kalastaa ja mikä onkaan kalastuspaikassa vedenkorkeus. Yllätyksiä voi tulla muodossa, ettei esim. pääse Dalvadaksen Kuoihkakarilla tai sitten Boratbockan särkälle lainkaan - näin käydessä ovatkin useimmat ihmeissään, jotta missä sitä sitten viehettää uittamaan. Mutta paljon on niitä, joille nämä kuvat eivät kerro mitään tai sitten korkeintaa siitä, että hulluja on monenlaisia.

Maanantaiaamuna, kun ajelimme Utsjoelle Eräkontion telttaan tutustumaan ja tekemään tarvittavia hankintoja, saattoi  todeta vettä olevan  joessa mukavasti. Ja kun vettä on, se merkitsee myös sitä, että joessa on lohtakin.





Maanantai-iltana tutustuminen Haukikallion vesitilanteeseen ja pohjan muotoihin ei tuota lisää särvintä ruokapöytään. Kalastuspaikka kutakuinkin entisellään, ehkä alapäähän syntynyt lisää "imua", joka uittaa perhoa mukavasti. Ensimmäisenä iltana ei pidä ottaa hommaa liian tosissaan, sellainen keveä kalastusote pitää mielenkiintoa vireillä pidempään.

Tiistaiaamu herättelee lohilomalaiset vasta kahdeksan korvilla, mutta uni lie maistunut muillekin kalastajille, koska ainakin eilinen paikka on koskematon. Aamupäivän raadannasta tuloksena yksi otti, jota aamukahvivieraaksi saapunut Muhoksen lohiparooni Mika Rahja arvioi otin pituuden perusteella yhteyttä harmistumisen määrään. Tärppi tai otti kesti runsaat 10 sekuntia, joten harmistuminen ei saavuttanut kliimaksiaan.

Aika kului nopsaan ja iltapäivällä siirryimme vielä pariksi tunniksi siihen "haisevaan" mutkaan, mutta ennen sitä kuitenkin piti tutustua harvoin kalastettuun välikoskeen. Ensimmäisellä laskulla yläpäässä lohi kiinni ja rannalle, kaksi kiloa tittiä jääkaappiin einekseksi. Näin se homma joskus toimii, taitaa toistekin olla tarvetta vierailla kyseisellä koskella.
Päivän päätteksi "omasta" mutkasta ruokaharjus ja pari tärppi, jotka todennäköisesti olivat vastaavanlaisten harjusten puraisuja.

© Asko Jaakola 2010


Sulje ikkuna