Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Turku 30.6.2010

On jälleen kulunut lähes vuosi siitä, kun kalastus Inari - ja Tenojoella jäi talviteloille. Ja kesä näyttää ehtivän varsin pitkälle, ennenkuin Inarijoen tämän kesäisiin vinkeisiin pääsee tutustumaan. Puolitoista viikkoa vielä tykökin.
Onneksi ei mene kuitenkaan elokuulle ja asentokalamallille.
Itseä ei kiinnosta elokuun kojamojahti ja toivoisin ettei ketään muitakaan. Homma on liian helppoa ja siinä tuhoutuu niin merkittävä määrä tulevaisuutta jos yhdenkään kalan ottaa elokuulla saaliiksi - naaraspuolisen lohen kohdalla varsinkin. Mutta saahan silloin "pönötyskuvia" - onhan nekin jonkinlaisia kehittymättömien välineiden korvikkeita, samoin kuin bemarit, hiilikuituinen tennismaila mallia björnborg, mönkijä jne.. Listaan voisi hyvin lisätä myös yli 15-jalkaiset perhovavatkin, kuka niitä kaipaakaan - kunnon halonhakkaajat.

Paljon on virrannut vettä Aurajoessa, vaikka suurin osa siitä päätyy turkulaisten kaulan kostukkeeksi - on sellainen lähes keskeytymätön luonnonkierto. Ensin juodaan ja sitten pissitään ja sitten taas juodaan, mutta mistä sitten tullee Aurajoen veteen tuo väri?

Joku otti yhteyttä vuorovesistä, josta taitaa olla paras pari sanaa vaihtaa näin yleisesti. Koko juttuhan perustuu pelkästää mutu-perusteella kehiteltyihin ajatusmalleihin samoin kuin ilmanpaineen vaikutus lohen ottiin. Mutta eihän lohi ole typerä, kuten kalastaja vuorostaan saattaa hyvinkin olla. Lohi ottaa ilmaisen kuljetuksen syntymäjokeensa vuoroveden mukana, mutta saa syntymäsijoistaan myös vainun kohtuullisen kauas merelle, kun on laskuveden aika. Olisiko se tuoksu, joka villiyttää lohen etsimään syntymäjokeaan? Joessa "ulli" näkyy siten, että uutta kalaa tulee nousuveden matkassa ja jatkaa matkaansa nousten ahdistelemaan aiemmin nousseita lajitovereita. Syntyy reviirikärhämiä, tarvetta vaihtaa maisemaa, kuten muissakin tappeluksissa ja siihen ruljanssiin kun kalastaja vieheensä viskaa saattaa synty juuri se kohtaaminen, joka päättyy ottiin. Tässä tämä sillee lyhkäsesti.
Ilmanpaine onkin hieman vaativampi juttu, mutta siihen palataan tuonnempana.
Jotkut laskutaitoisen kalastajat ovat arvioineet, että lohelta menee vuonosta kuutisen tuntia saapua Boratbockaan kalastettavaksi sillä oletuksella, että juuri tuo vuorovesi olisi antanut sen ajallisesti määritellyn sysäyksen nousulle. Tuntuu aika monimutkaiselle, vai mitä. Ennen tämän asian hoiti Eskelisen Lapin Linjat, joka toiminee edelleen ja linjuri oli Alakönkäällä aamulla viideltä, josta syntyi pääteltä, että juuri Eskelinen toi kalat könkäälle. Varmasti ihan yhtä hyvä konsti lohenkalastuksessa ja aikataululleen myös säännöllinen.

Niitä lohiparvia voi käydä seuraamassa Tenojokisuun luonnonsuojelualueella. Voit arvioida lohen reittejä linkissä: Tanaelvas utlop i Tanafjorden.


© Asko Jaakola 2010

Sulje ikkuna