Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Rovapahta 4.7.2009

Pystyniva jäi loppujen lopuksi väliin. Kalastuksenvalvojat Jorma ja Niilo pistäytyivät mökillä ja siinä samalla selviteltiin kalapaikkoja. Selvityksen tuloksen oli se, ettei Pystyniva ole perhopaikka ja Koikkinivakin on sitä Norjan puolelta. Käväistiin Iskurasjokisuulla, joka ei nyt kuulunut kalapaikkojen joukkoon.
Sen sijaan kalastuksessa esiintyi vaarallisia piirteitä, jakkaralla istuessa olisi pitänyt ryhtyä väistelemään kaverin yläolanheittoja silmänsä säilyttääkseen. Huomautettuani asiasta ja muistutettuani ottaneen asian esille kymmenen vuotta sitten kehottaessani samaista henkilöä kehittämään yksipuolista heittotaitoaan, joka oikeastaan soveltuisi ainoastaan Norjan puolen kalastukseen. Itse aion tästä lähtien varoa samoja kalastuspaikkoja tällaisten sohojien kanssa
Kaverin käsityksen mukaan väistely kuuluukin takana istujille - tässä taitaa olla peräti "älykön välläys". Tuolla menolla kalastus muodostuu perin yksinäiseksi. Meitä on moneen junaan ja siltikin osa jää asemalle - mullivaunut eivät ole enää käytössä, joten kaikille ei olekaan oikeaa matkustusluokkaakaan saatavilla.

Mutta mikäs onkaan tämän päivän kukkanen?
Niittyleinikki?
Toiseenkin kuvaan, joka on Fierranjoen parkin alapuolelta, sisältyy arvoitus.
Mitä tekee soutaja, joka soutaa rengasta samassa virranhuopeessa tunnin ajan. Tehkääpä ehdotuksia.
Itse en tilannetta oivaltanut, luulin jopa, että lohta on nousulla. Mutta eipä mitään kuulunut tai näkynyt ja tuulikin pysyi pohjoisessa ja puuskittaisena.
Aamu meni siimatalkoissa, eilen porsi vanha palvelija, Cortlandin 333 kellusiima. Pinta oli kovettunut ja katkeillut, joten irrallaan oleva pinta läksi kulkemaan pitkin ydintä. Ajattelin ensin siitä ampumapäätä, mutta tarkempi tarkastelu tuotti siimasta paalinarua eli kaatopaikan täyttöä. Seurauksena ostosmatka Härkösen rautapuolen valintaan ja poimin sieltä Rio WF9/10/11 WindCutterin, jolla oli mittaa niin paljon, ettei meinannut puolalle mahtua. Halosen Antero taisi kuolata näiden Rion siimojen perrään muutama vuosi sitten, joten siima taitaa olla heti sitä vanhaa mallia - sopii meikäläiselle hyvin, niin kuin tukkamuotikin. Mukana seurasi jopa Jim Vincentin heitto-ohjeet - pitäisiköhän lahjoittaa henkilölle, jolla saattaisi olla ohjeille tarvetta.
Fierranjoen kuopat olivat muuttuneet, keskimmäinen niemeke vaikutti kiehtovalle, mutta kalasta ei nyt tietoakaan  - kaupan Jaana oli toissa iltana napannut elämänsä ensimmäisen lohen juuri samasta paikasta. Perhokalastajalle vaikuttaisi tuo keskimmäinen paremmalta  kalastaa, mutta kaikkia kannattaa kokeilla varsinkin silloin, kun kala liikkuu.
Tukkamuodista vielä sen verran, että sänkeä on paikoitelleen kertynyt viiden kuuden millin verran, pitäisiköhän tasata nahkan tasolle niin ei tule haarahiuksia.
Sunnuntain epistola kirjoitetaan Mustakosken kokemuksista, näin olen päättänyt.
ringin soutua

© Asko Jaakola 2009

Sulje ikkuna