Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Tampere 25.4.2009

Perhomessut - jokavuotinen tapahtuma, jossa ei tule hetikään joka vuosi käytyä. Asiaan on monta syytä, ehkä yksi merkittävimmistä on se, että kalakavereiden huomaa messuilla harmaantuvan ja harvenevan. Muistiin palaa väkisinkin Syrjäsen Lauri, joka on pysyvästi poissa joukoistamme. Onneksi hänen muistonsa elää keskuudessamme.
Uusia perhoguruja syntyy vanhojen tilalle, mutta onko guruille yhteistä se, että he ovat jo tunnettuudessaan vanhoja partoja.
Tanskan Erkki on yksi näistä, joka oli mukavasti saatu houkuteltua paikalle kertomaan meritaimenen pyynnistä ja sitomaan mallejaan näytille - joukossa saattaisi olla toimivia perhoja pohjoisen kuningaskalalle, Tenon lohellekin. Toivottavasti Erkki nousee jälleen pohjoiseen tuoden mukanaan sen positiivisen ja huumoripilkkeisen asenteen mukanaan ehkäpä piukeepipoiseenkin porukkaan.
Onhan toki muitakin pään väljään suojavärkkiin sonnustautuneita perhomiehiäkin ja joka kesä muutama uusikin löytää lohen perhokalastajalle sopivan pään asusteen - joka ei turhia kiristä otsanahkaa ja pitää kuitenkin pään joka tilanteessa viileänä. Kylmäpäisiä juttumiehiä aina kaivataan.
Harmaantuvista kun oli jo puhetta, niin joukossa näytti olevan joitain pitkä- ja kiharalettisiäkin  sutjauttajia, joille osaltani toivon yhdestä suunnasta puhaltavia tuulia ettei lettirustinki saa itseään vallan sotkuun. Lyhyen tukan aina selvittää, jos ei muuten niin nyhtää juurineen pois, mutta pitkässä hiusrakenteessa on menetys aina suurempi. Onneksi yhdet kiharat posotti Halosen Antsun nahkaisen suojana, Antsua ei tehtyjen havaintojen mukaan lyhytkään hiusmuotia häppee, Kettusen Pasista, jota en ainakaan ensimmäisenä messupäivänä ainakaan pongannut, puhumattakaan. Kettusella on syntymäavuina monta muutakin taitoa.
Mitenhän lie Kettuselta tuo talviharjoittelu sujunut, onkohan pysytty harjoitusohjelmassa ja riittävässä rääkissä, että pääsee Inarijoellakin törmän päälle. Itse olen varautunut jo pitempään jatkuneen harjoitusohjelman muodossa ominaispainon pienentämiseen pohjoisen oloihin sopivan sauvakävelyn harjoittelulla. Onpahan tätä hommaa koordinoimassa ns. personal trainer - homma on helepompaan ja muodoiltaan mielenkiintoisempaa. Veteliläisille vaan terveisiä - kyllä siinä usein väkänenkin oikeaa, mutta sellaisen suoritteen saa ussein uusia.
Perhonsidontaan varattu aika on valitettavasti siirretty peruskuntoharjoitteluun, joten itselle tehdyistä lupauksista huolimatta sidoksen ovat vielä pakeissa. Josko tuo Pöyhös-Erkki sitoisi yhden vaalean sävyisen katkan, niin sitä saattaisi tenolainen erehtyä ihmettelemään.

Jäitten lähtöön liittyvää tietoa olen tässä uksinut, ympäristökeskus osaa kertoa jäiden lähdön justiinsa - kun jäät ovat menneet. Vielä ainakin näyttää, että toivoa kohtuullisesta kevätvedestä on ja sitä myöten jonkinlaista lohennousua voi povata. Jäiden lähtöön näyttää eniten olevan ehdolla 17. toukokuuta, mutta taitaa olla niin, että Posti-Pekka tietää tämän parhaiten.
Tenon tulva on joka kevät odotettu juttu, siihen liittyy tuo maaginen toukokuun 20. päivä, jolloin paikalliset pääsevät virittimään pyyntönsä - jos joki ei ole jäässä. Itse olen usein äänestänyt, että jäät voisivat lähteä vasta viidestoista kesäkuuta - jäisi ajoverkkokausi lyhkäseksi. Mutta koskaan ei ole tärpännyt veikkauksessa. Tuskin nytkään.
Mutta kesällä rantaa uusin voimin mieli täynnä toivoa siitä isomuksesta - kuten muinakin kesinä. Niin kuin Erkki kehottaa, älä menetä uskoa, siellä se lohi odottaa ja nappaa varmasti perhoon.

© Asko Jaakola 2009

Sulje ikkuna