Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Inarijoki 8.7.2008

Edellisenä iltana kalastuksen valvojat tavoittelivat allekirjoittanutta - onneksi en ole syyllistynyt sen suurempaan kuin tasalaatuiseen ja ajoittain ilmenevään typeryyteen. Se on onneksi aika yleistä, eikä siitä juuri sairauseläke ratkea.
Mutta kyse oli Dalvadaksen tapahtumista, mitäpä siihen lisättävää, paitsi, että juuri maanantai-illan saldona oli saatujen tekstiviestien perusteella patorakennelma Nilijokisuun ja 50 metrin merkin väliselle alueella. Täysin laittomalle paikalle! Lieneen valvojat ottaneet padosta vaarin, koska se oli myöhemmin illalla siirretty paikkaan, johon perholla kalastettaessa lasku lopetetaan, reilun sadan metrin päässä Nilijoki- suulta. Dalvadaksen asioilla on vaivattu jo poliisiakin - luulisi valtiolta eläkkeelle jääneen virkamiehen oppineen sen verran lakia, vaikkakin lakikirjaa aukaisematta, onhan niitä virkamieslakia, hallinto- ja hallintomenettelylakia, joita tehtävässään on joutunut noudattamaan. Kun lain ottaa omiin käsiinsä (uhkailu ja laillisen kalastamisen estäminen) tiedossa on raastutupaa, silloin syyttäjäviranomainen on vähintäänkin kiinnostunut yksilön toimista. Seurauksena vähintääkin sakkoa, sillä siitä viranomainen ei tykkää, että joku hurunen asettuu laillisuuden valvojaksi. Siihen tulee loppu ja näin pitääkin tulla. Samat lait ovat voimassa maamme pohjoisimmassakin kunnassa, vaikka joku kyläpahanen erehtyy toista luulemaan.
Sattuneen sairaustapauksen johdosta kalastamiselle tuli äkkiloppu, näistä muutamasta päivästä jäi mieleen juuri Dalvadas. En yhtään epäile, etteikö nyt ole aika katsoa, mihin laillisuuden rahkeet riittää. Tapauksista nousee ensimmäisenä mieleen pakkohoidon tarve - ellei itse huomaa, että jotain on vialla, niin onhan niitä maassa kursseja käyneitä tohtorisetiä diagnoosia tekemään - suosittelen, että diagnoosi olisi jonkin verran laajempikin.

No, mutta kepeämpiin asioihin. Viimeiset vuorokaudet täytti vanhojen juttujen muistelu, mitä muutakaan ukot, joiden yöt menee kusella kulkien ja päivät nimiä muistelleen, voivatkaan hommata. Mutta hauskaa oli ja monelle vanhalle sattumukselle naurettiin. Elämä on kohdellut tapansa mukaan meitä monella tapaa.  Olkoonpa ohessa kuva niille, jotka muistavat asiat tuoreempina ja paremmin, vinkkinä kuitenkin, toinen asuu Oulussa ja toinen Haukiputaalla.

Karigasniemeltä kertyy auton mittariin 1310 kilometriä kotopihalle, ajassa mitaten noin neljätoista ja puoli tuntia. Selekä siinä kippeytyy, sopii kokkeilla. Ellei sitten ole sellainen treenattu kuski, kuten Veli-Matti lie. Hänellä ei kun vähän kirvistelee silmiä tuollainen muutaman tuhannen kilometrin ajelu,  jos akkunaa auki pitää. Meikäläisellä taas rupeaisi kirvistelemään taideteosten ja museoiden kattelu, saattaisipa siinä ruveta silimistä vesikin tirisemään, kun vangoghin tai picasson tai jonkun edwardmunckin taulujen kattelu olis vaiheessa, kun iskee helevetinmoinen kaipuu lohta kalastamaan.  Tuloksena  vähintäänkin silimätulehdus ja pukamat - istumisestä etupenkillä.

Suosittelen Veli-Matille ja kumppanille vierailua Karigasniemen Saivuun, kylätaloon, jossa oli esillä oliskoha ollut Liisa Helanderin maalauksia. Ei muuta kuin kattelemaan.

Meikäläisellä on vähän samalla tavalla kuin V-M:lla, vie sie mie vikisen, tokkopa tuossa isommin vikaa, ajetaan sinne minne määrätään. Ittellä iski tietoisuus jatsista ja Porista. Pitänee varustautua asianmukaisilla korvatulpilla, kun mennee kuunteleen jottain carlosaatanaa...

Ensi kesä on jo ohjelmassa, katonlaitto ja pitkä kesäloma, jos tervennä pysytään. Palautettakin saa talaven päällen antaa. Sidontavehkeet mukana taas parin talaven tauon jälkeen - saas nähdä syntyy joku lohiherkkä perho??

Kireät siimat vaan rantataistelijoille...

PS. Joku varmaan muistaa, että tarkoitus oli kertoa Eräkievarin muonituksesta, mutta se jäi arvailujen varaan. Paikalla käytiin, mutta sen verran varhain, ettei klo 15.00 avautuva tarjonta kohdannut. Saattanut käydä näin muillekin. Joten hinta ja laatu jäi todentamatta. Positiivisena seikkana kuitenkin se, ettei kahvi ei kallistu pohjoiseen tuotaessa. Olenkin ihmetellyt, miten 10 sentin kustannuksilla tehdystä kahvista silimää räppäyttämättä ollaan vailla 1,60...2,30 euroa. Sen vuoksi onkin trangia peräkontissa.

© Asko Jaakola 2008

Sulje ikkuna