Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Karigasniemi  12.7.2007 
Eilinen päivä meni perhonsidonnan parissa. Perhonsidonta on edelleen sellainen taito, jota pitää säännöllisesti treenata, jotta käsissä säilyy tuntuma. Vuoden tauko näkyy nyt nopeudessa, ei onneksi niinkään laadussa - se on edelleen omalla vaatimattomalla tasolla. Istumistakin pitää vielä treenata, vaikka olen siinä aika vahva ja varustuksena on hyvin kehittyneet perslihat - kaiken asian harrastuksessa näyttää treenaaminen olevan eduksi.
Villen villapaita jäi sitomatta, mutta sellainen käyttämätön löytyi onneksi rasiasta, saanee naapurin Armaan tyytyväiseksi. Jostain syystä nyt kaivataan violetteja sävyjä, jota itse ihmettelen. Muutamien perhomiesten mielestä vain tarkan kuvauksen eli reseptin mukaan sidottu perho on toimiva. Pääsyy jättää villapaita sitomatta oli se, ettei ollut lainkaan sopivia koukkuja - alkuperäinen sidotaan #6 lyhytvartiseen eli normaaliin koukkuun, joten se siitä, muutoinkin kolmihaarat olivat sangen pieniä #10...#14 kokoja, joita pitäisi käyttää kesäolosuhteissa ja kesävedellä. Onhan siinä villapaidassa vielä sellaisia erikoisia emmeitä, kuten sinikeltaista papukaijaa, jota olisi joutunut etsimään tosissaan.

Norjan puolella mökkiä vastapäätä kalasti Iso-D ryhmineen, tulokseksi tulleesta titistä tuli vahvistus Majatalossa lupareissulla.
Jouko lie rymistellyt Rännin suuntaan, mutta ainakin eilisehtoo oli ollut vapaata perhon uittoa, ilman erityisempää häiriötä kalasta, saa nähdä tuoko aamu tulokseen muutosta.
Sateiden jälkeen vesi on nousussa, kuten vesikäyriltä voi aavistella, sadetta tarvitaan lisää jos haaveillaan edelleen nousua vesipintaan. Keli kuitenkin kokonaisuudessa kalastukseen erinomainen, pilvipouta, ei ainakaan nyt sadetta ja lämpötilakin illalla noukutteleen joelle.
Jouko kertasi aamulla viimevuotisia pintaperholohiaan, taisi olla 10 tai 11 kappaletta, joten jälleen syntyi seuraavalla luvalle ajatus kokeilusta, päivällä hän kokeilee varmasti pinturia, joten paluunsa myötä asiassa saattaa viisastua.

Piti olla yhteydessä poliisiinkin - kyselin olivatko sattuneet näkemään meikäläisen ajokortti pöydillään. Sieltähän se löytyi ja kun toin ilmi kaipuuni ajoneuvoliikennettä kohti alkoi tenttaaminen tarpeesta. Eihän sitä meikäläisellä muuta ole tarvetta ole kuin paikkakunnan vaihtoa varten, ei tainnut perustaa siitäkään, kun kerroin jo olevan tyttöystävääkin ikävän ja hänkin jo kotona kaipailee. Kehottivat kyselemään kuskia kulumilta - kortista ja sen palauttamista käsitellään keskiviikkoisin - ensi keskiviikkona. No, eihän nuo kovin paatuneeksi rikolliseksi vielä määritelleet, neljäs ylinopeussakko ajouralla, joka alkoi auton pyöreän ohjaimen takana vuonna 1971 - Lapin poliisin ovat erikoistuneet meikäläiseen nopeuksiin, tarkkoja mittauksia on kertynyt kolme, neljäs tutka löytyi Aurassa.

Joku kyseli Poolin porreissa moniaita kysymyksiä, paikkojen löytymistä edistänee nettisivuillakin löytyvä linkki Tenojoen vesistöalueen karttoihin, josta voi kattella kohteen sijaintia, ellei etusivun kartta riitä. Itse katselin noita karttoja eilen, kun sain vinkin Kylmäsuvannon perhokalastuksesta.

Alavirrasta tuli tekstari kananmunien kuorista, joita nautiskelimme Tsulloveikoskella, kananmunan kuori on kalkkipitoista biojätettä, jonka luonnon dyykkarit hoitaa, se ei saastuta, kuten esimerkiksi myrkyksi luokiteltu nikotiini, jota löytyy esim. sikaarintumpeista, varsin viheliäisiä ovat myös tupakannatsa, kaljapullot ja -tölkit sekä kaikki kertakäyttöiseen ruokakulttuuriin kuuluvat emmeet. Ennesvanhaan kanojakin ruokittiin munankuorilla, sillä saatiin taas tulemaan uudelleen hyväkuorisia murkuloita sieltä toisesta - siis eri päästä kuin mitä on syötetty.
Tarkkaavainen matkailija on varmaan huomannut rantamilla ja joessakin luunpätkiä, nekin ovat muistoja aikaisemmasta elämästä, jonka luonto järjestää jossain vaiheessa uuteen elämänkiertoon, jos sen kierron kulkia rupeaa vahtimaan, saattaa urbanisoitunut lajitoverimme peräti pitkästyä. Luonto käyttää usein hommissa ajan kuluttavaa elementtiä eikä niinkään nopeita tekstareita ja muista vastaavia viestejä.
Jos ei Tsullovein lokeille munat maistu, näkötarkastuksiin lokkien osalta on turha mennä, sen verran lähelle paskansa sihtaavat ja siihen jättävä pois noukkimatta. Lieneekö nämä jo kouluttautuneet hampurilaiskulttuuriin paremman tarjonnan perässä vai käynevätkö peräti kotipitsalla - kehitys etenee näin Utsjoellakin.

© Asko Jaakola 2007

Sulje ikkuna