Perhokalastajan Inari- ja Tenojoki

Tällä sivulla voit lukea Inari- ja Tenojoen kalastuskauden tapahtumista "reaaliajassa" - päiväkirjamuotoiset juttut kertovat eri kalastuspaikoista, vesitilanteesta, kelvollisista perhoista ja päätelmistä lohen liikkeistä joissa.
_____________________________________________________________________________________________________________________________

Guohcadatsavu  14.7.2007
Lauantai-ilta meni uusien perhostelijoiden opastuksessa. Sade lakkasi iltaa kohden ja suosi lopuksi heittoharjoituksia - sääsket piti sopivasti liikkeessä. Turistin muuten taitaa huomata siitä, että ennen ostopäätöstä luetaan itikkamyrkkytestit. Sopivasti näyttävät kaikki tehoavan, kun suojauksen muistaa uusia riittävän tiheään. Jouko antoi australialaisen tehoaineen nimen: RID, kaikki tuotteet ovat vähintäänkin tehokkaita - muistelen hänellä ainetta olleen muutama vuosi sitten, muiden ei tarvinnut estoaineita käyttääkään. Australian perhojoukkue oli unohtanut tuoda ainetta, joten itse ajattelin pistää nuoremman tyttären asialle, kun hän Heron Islandilta siirtyy parempien tietoliikenneyhteyksien saavutettaville.

Nuoriso kävi eilen tutustumassa pikaisesti paikalliseen seuraelämään, kapakassa käytetty kieli oli jäänyt jotenkin epäselväksi, jotain outoa kovaäänistä mongerrusta, jota he ounastelivat norjaksi. Saattaahan siinä tällaisella raja-alueella tapahtua kielien sekoittumista, ainakin riittävien nautintoaineiden päälle.

Bongasin päivällä Vyrtsin menossa Norjan puolelle Mustajokisuulle ja Kuoppanivaan - myöhemmin saapunut viesti kertoi hänen siirtyneen eutooriseen olotilaan vajaan kilon meritaimenen myötä. Taisi Jouni löytää sen ottiperhon - jos perho vaivaa tiedustelkoon suoraan asianosaiselta, mutta varovasti, ettei  vaivalla saavutettu mieliala järky.

Sunnuntai menossa, nuoriso suuntasi lenkille tunturiin ja myöhemmin suunnitelmissa Yläköngäs, joka lienee paremmin vaapunheittäjien mieleen - tuleepahan verestettyä vanhoja paikkoja. Saaliinhimo ei ole syynä kohteeseen, pelkästään maisemat ja kalastustapa. Huomenna siitä lisää.

Paljon on puhuttu sääntömuutoksista, valtiosopimuksen muutoksesta Tenon ja Inarijoen osalta. Tuleva vuosi saattaa tuoda jotain todellistakin tältä tiimoilta, jota toisaalta kovasti epäilen. Mutta saattaahan soutukärhämät ynnä muut jotain muutosta tehdä. Yksi asia on tässä vuosikymmenten aikana tullut selväksi - tarvitaan vain yksi selkeä sääntö, joka on sama kaikille panopaikasta ja geeniperimästä riippumatta, sitä välittäköön allaoleva kuva.
Toinen hyvin vakavati otettava juttu on ensiksi seisovien pyydysten käytön radikaali rajoittaminen turistille asetettavien kiintiöiden myötä. Tämä vuosi ei ole mitää Niemelän syklilöpinää vaan tässä on selvä viesti liiallisesta kalatuksesta. Toimilla lohen hyväksi alkaa olla kiire, muutoin turistien tuoma särvin loppuu kunnasta. Politikoinnin ja etupiiriajattelun aika on ohitse!
Jo nyt on nähtävissä selkeät merkit siitä, että turisti äänestää jaloillaan, suomalaiset täyttävät Finnmarkin joet, Storaelva, Lakselvat, Börselva, Veidneselva erityisesti, Stabburi yms. Joet vetävät, asiakkaat ovat antaneet kalastuksesta ja palvelukulttuurista hyvin myönteistä palautetta, jota moni suomalainen kalastaja kuuntelee herkällä korvalla.

Muutoin Karigasniemellä menee ilmeisen lujaa, norjalaiset autot täyttävät kauppojen ja ravitsemusliikkeiden pihat - silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Tosiasia on, että Norja on yksi maailman rikkaimpia valtioita, mutta myös kallein. Norjalaiset taitavat nauttia siitä, että saavat jokiensa rannat täyteen persaukisia suomalaisia lohenkalastajia, tehkööt he tuota raskasta kalastustyötä, heh. Suomi on norjalaisten neuvostoliitto.
Suomi saa omine luonnonvaroineen turhaan töristä kupeella, lohijokiakaan meillä ei ole, mutta tyritäänkö ne ainoatkin.

© Asko Jaakola 2007

Sulje ikkuna